Kilpisjärvi vaeltajat

Matkakertomus 2-7.9.2019 Kilpisjärven vaeltajaryhmä, ruskaretki

Lähdimme Vaasasta matkaan ma 2.9. klo 6.00 kohti Kilpisjärveä reippaan päiväryhmän, vaellusryhmän, oppaiden ja 2 bussikuskin kera. Arvioitu matka-aika 14 h. Pidimme 1. kahvitauon Kalajoella Tapion tuvalla ja lounastaukoa viettiin ABC Torniossa, lounas sisältyi matkan hintaan mennen tullen. Saavuimme n. klo 20.15 Kilpisjärvelle Tundreaan, jossa pääsimme nauttimaan illallisesta ja majoittumaan mökkeihin.

Tiistaiaamuna 3.9. bongailtiin jo poroja mökkien ympäristöstä. Bussi kuljetti vaeltajaryhmän 12 henkilöä Norjan puolelle Skibåttenin kautta Storsdahselvan laaksoon, josta aloitimme 1. päivän vaelluksen 10 km (n. 5,5 h). Pääsimme heti nauttimaan komeista maisemista, kun vieressä virtasi vuolas tunturipuro. Nousua tuli 700 m asti, pidimme matkalla lounastauon ennen kuin saavuimme näyttäviin tunturimaisemiin. Pääsimme hyvissä ajoin ennen pimeää yön majapaikkaan eli uudelle puolelle Gappohytta, jonka meidän ryhmä valtasi omaksi. Osa päätti majoittua ”koirankoppiin” eli majoitusmökkiin, joka on varattu koiran kanssa vaeltaville. Norjan puolella nämä mökit ovat laadukkaita ja kaikki tarpeellinen varustus löytyy, juomaveden noutaminen kauempaa otti toki oman aikansa.

Meiltä lähti 3 henkilön iskuryhmä yrittämään Bárrás-vuoren huiputusta. Bárrás on Skandeihin kuuluva vuori Omasvuonon kunnassa Pohjois-Norjassa ja tarkoittaa parasta. Se sijaitsee Lyngenvuonon eteläpäästä alkavan laakson, Signaldalenin eteläpäässä. Signaldalen haarautuu Stordaleniksi ja Barasdaleniksi ja Bárrás on näiden jyrkkäseinäisten laaksojen välissä. Vuoren jyrkkyyttä kuvaa parhaiten korkeusero, joka on noin 100 metrin korkeudella merenpinnasta olevan Signaldalenin eteläpään ja Bárrás huipun välillä. Tällä alle kolmen kilometrin matkalla on korkeuseroa noin 1 300 metriä.

Ryhmän kärjessä meni isojen huippujen mies ”Lintu-Pentti”, mutta pimeän ja aikataulun myötä tuo tavoite jäi vain 200 m päähän. Bárrás -vuoren korkeus on 1419 m merenpinnasta.

Matka kohti Pältsaa alkaa

Nautinnollisesti nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa ke 4.9. kohti Ruotsin puolta ja Pältsastugaa ja matkasimme kuvauksellisissa maisemissa harjannetta pitkin n. 11 km (6 h taukoineen). Paikoitellen jouduimme useampaan otteeseen kuvaamaan ja ihastelemaan Ruotsin tunturimaisemia. Meillä oli navakka tuuli matkan aikana, joten lounastauko jouduttiin pitämään hyvässä suojassa.

Tuvalle saavuttuamme vastassa oli tupaemäntä sekä mehutarjoilu, osa ryhmästä lähti saman tien tutustumaan lähellä sijaitsevaan vesiputoukseen, josta löytyy myös pieni naisfiguurin muotoinen patsas. Tarina kertoo, että taiteilija Tony on kantanut sen paikalleen 24 km päästä ja painoa patsaalla 35 kg – hatunnoston arvoinen suoritus! Illalla pääsimme nauttimaan saunan lämmöstä, mikä oli paikallaan.

Kiitos vielä Louise joka veti illalla mainion joogajumpan avittamaan päivän kipeytyneitä lihaksia.

Kohti Suomea……

Torstaina oli edessä vaelluksen pisin taival 14 km kohti Kuohkimajärven varaustupaa ja kolmen valtakunnan rajapyykkiä.

Kolmen valtakunnan rajapyykki sijaitsee vanhalla Norjan ja Ruotsin rajalla. Kun Ruotsin ja Suomen raja määriteltiin Haminan rauhassa vuonna 1809, syntyi kolmen valtion rajapiste. Alkuperäinen rajapyykki pystytettiin laaksoon kiinteälle maalle. Suomen ja Norjan rajankäynnissä vuonna 1896 määritettiin rajojen tarkka yhtymäkohta, ja todettiin sen osuvan Koltajärveen rajapyykin länsipuolelle. Järveen rakennettiin kivinen tekosaari ja siihen 2,5 metriä korkea rajamerkki. Jäät ja vesi rikkoivat kuitenkin tätä pyykkiä, minkä takia muurattiin jälleen uusi pyykki, tällä kertaa betonista. Nykyinen rajapyykki vihittiin heinäkuussa 1926. 

Rajapyykille pääsee kesäisin Kilpisjärven kylästä Koltalahteen kulkevalla Malla-laivalla. Koltalahdesta on vajaan 3 km kävely pyykille. Rajapyykille pääsee myös kävelemällä 11 km matkan Mallan luonnonpuiston halki. Rajapyykin saa vapaasti kiertää, jos mukana ei ole tullattavia tavaroita, sillä kaikki kolme rajaa ovat Schengen-alueen sisärajoja. Pohjoismaiden kansalaisilla ei tarvitse olla mukana edes passia. Lapin sodan päättymisen vuosipäivää, 27. 4. vietetään Suomessa kansallisena veteraanipäivänä. Tuona päivänä vuonna 1945 suomalaiset sotilaat pystyttivät Suomen lipun kolmen valtakunnan rajapyykille viimeisten saksalaisten yksikköjen poistuttua maasta.

Paluu Kilpisjärvelle Malla-laivalla

Pe 6.9. oli vaelluksen päätöspäivä. Kuljimme hyvää tietä pitkin 3 km pienessä tihkusateessa kohti satamaa (Kolttalahti) mistä Malla-laiva lähtee, odottelimme laivaa sateen suojassa päivätuvalla. Malla-laiva lähti klo 10.30 laiturista, laivamatkan pituus oli 18 km upealla Kilpisjärvellä.

Saanan huiputus

Lopuksi teimme vielä Saanan huiputuksen. Saana on Pohjois-Suomen suosituimpia retkikohteita, korkeutta hulppealla Saana-tytöllä on 1029 m!

Tunturiin noustaan nykyään loivempaa reittiä. Saanan uuden reitin pituus tunturin tyveltä ylös on lähes 5 km. Entinen reitti ylös rinnettä jää toipumaan satojentuhansien nousujen aikaan saamasta kulumisesta. Retkeilijöiden toivotaan kunnioittavan tunturin herkkää luontoa ja käyttävän vain uutta reittiä. Vajaa 1,5 m leveä polku kestävöitiin soralla, portaat tehtiin kivipalkeista ja sorasta. Polun laidat maisemoitiin pohjatöiden yhteydessä poistetulla kuntalla. Uusi reittilinjaus vähensi porrasaskelmien tarvetta alle kolmannekseen entisestä. Rappusten pituus oli 160 m ja portaiden määrä 214 kpl.

Illalla nautimme saunasta ja rohkeimmat pulahtivat uimaan Kilpisjärveen ranta-saunalla. Söimme illan päätteeksi paikallisherkkua eli poronkäristystä ja tunnelma oli katossa ja vaeltajat väsyneitä mutta onnellisia.

Kotimatkalle Vaasaan lähdettiin heti la 7.9 aamupalan jälkeen, saavuimme Huutoniemen kirkolle 22.30 lounastauoko / kahvistoppi samoin kuin mennessä….

Huippureissu, täynnä isoja elämyksiä. Säiden puolesta vaellus oli onnistunut, vain pientä sadetta loppumatkalla ja hieman oli jo maaruskaa näkyvissä. Retken lopuksi oppaamme Arto Lehtineva totesi, että tämä oli yksi niitä parhaita vaellusryhmiä, joita hän on vetänyt, niin itseohjautuva ettei oppaalla ollut kuulemma paljon virkaa. Kiitos Artolle vaellusryhmän vedosta ja huipputarinoista, olo oli turvallinen hyvin vedetyllä vaelluksella ja kaikki pelasi mainiosti.

ISO KIITOS koko huippuryhmälle Hyvästi Kilpisjärvi ja tunturit – me palaamme taas uudestaan!

Tämän laati Matti Tikkaoja, vetäjäkokelas – Vaasan Latu